Turvallisuuspäivillä prosessinhoitajan matkassa

Järjestyksessään kolmannet turvallisuuspäivät osuivat syyskuun lopulle. Prosessinhoitajana työskentelevä Kai saapui työpäivän päätteeksi turvallisuuspäiville. Ryntäsin häneen peräänsä ensiapurastille ja kysyin, että voisinko kulkea hänen mukanaan ja kirjoittaa jutun. Sehän sopi Kaille.

Turvallisuuspäivät oli järjestetty rastimuotoisesti. Rastin suorittamisesta sai rastikorttiin tarran. Ensimmäisen rastin tarrat olivat hauska sattuma, sillä Kain lappuun lätkäistiin rakettia kuvaava tarra ja minun lappuuni astronautti. Yhteinen matkamme turvallisuuspäivillä oli siis alkanut.

Kertaus on opintojen äiti
Ensiapurastilla harjoittelimme elvytystä ja defibrillaattorin käyttöä. Elvytyksen harjoittelun tärkeyttä Kai korosti.  

– Elvytysharjoittelua ei ole ikinä liikaa, ja juuri harjoittelun kautta toiminnan saa juurtumaan paremmin mieleen. 30 painallusta ja kaksi puhallusta näyttävätkin vakiintuneen, kertaa Kai oppejaan.
Perustaitoja kertasimme myös alkusammutusrastilla. Tällä kertaa sitä oli hieman vaikeutettu. Sammutin ei ollutkaan käden ulottuvilla, vaan piti pohtia, että mistä se löytyisi. Tarkkaavaisimmat huomasivat lähes silmän räpäyksessä konttorin oven lähettyvillä olevan palopostin.

Käyttöturvallisuustiedoterastilla kertasimme mitä tietoja käyttöturvallisuustiedotteissa on ja mistä nämä tiedotteet yleensäkin löytää. Turvallisuuspäivillä vietimme lisäksi virkistyshetken taukoliikunnan parissa. Liikuntatuokiosta saimme hyviä vinkkejä vietäväksi omalle työpisteelle, ja sitä kautta voimme panostaa omaan työssä jaksamiseemme.

Virtuaalionnettomuus oli jännä kokemus
Parhaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi rastiksi Kai nimesi virtuaalionnettomuusrastin. Rastilla puimme virtuaalilasit päähämme ja auto kuljetti meidät suoraan onnettomuuspaikalle, jossa olimme havainnoijan roolissa. Tämä oli Kaille ensimmäinen kerta, kun hänellä oli virtuaalilasit päässään, ja hän kertoi kokemuksen olleen aika jännä ja todentuntuinen, vaikka ei itse päässytkään auttamaan onnettomuustilanteessa. Virtuaalionnettomuudesta riitti myös keskustelua työkavereiden kanssa turvallisuuspäivien jälkeen.

Turvallisuuspäivä oli Kaille myös sosiaalinen tapahtuma. Siellä hän näki työkavereita muilta osastoilta, joita hän ei muuten näe juurikaan. Turvallisuuspäivät olikin kiva kohtauspaikka, sillä ilmapiiri oli mukava ja rento. Kaikkia kahtatoista rastia Kai piti hyödyllisinä, koska turvallisuusasioita tuskin koskaan liikaa harjoitellaan. Saimme rastit kierrettyä ja yhteinen matkamme päättyi kahvikuppien ääreen konttorin ruokalaan. Siellä summasimme päivän annin ja Kai totesi vielä loppuun:

– Mielenkiinnolla odotan seuraavia turvallisuuspäiviä, ja sitä mitä uutta sinne on keksitty. Tänä vuonna vetonaulana toimi virtuaalionnettomuus ja edeltävänä vuonna pyörähdysauto. 

Hanna-Kaisa Koskinen, viestinnän asiantuntija